8.7.2016 Perjantai, Pisa
Revohkamme pääsi liikkeelle
vihdoin klo 10 jälkeen, suuntana tällä kertaa Pisa ja sen ”Torre pendente”. Löysimme
kuin löysimmekin parkkipaikan läheltä Ihmeiden aukiota (Campo dei miracoli) ja
suunnistimme kohti tornia. Se näkyi
selkeästi sinistä taivasta vasten, kuin ylpeänä omasta vinoudestaan. Saimme
hankittua tiketit torniin ja katedraaliin, joskin piti odottaa pari tuntia
ennen seuraavaa vapaata kierrosajankohtaa. Torniin pääsi 30 henkilöä
viidentoista minuutin välein.
 |
La torre pendente di Pisa |
 |
Il Duomo |
 |
L'altare |
|
|
|
|
 |
Il pergamo di Giovanni Pisano |
|
 |
Il battistero |
 |
Pulpito di Nicola Pisano |
Kävimme odottaessa lounaalla
lähiravintolassa ja katselimme kaupungin vilinää. Turisteja ja
maahanmuuttajakauppiaita oli joka paikassa. Emme kuitenkaan sortuneet ostamaan
kelloja emmekä muutakaan krääsää.
Lopulta jätimme reput ja laukut narikkaan ja lähdimme kohti tornia. Sen edustalla oli kaksi maastopukuista
sotilaspoliisia konepistoolit tanassa. Saattaisiko Pisan kalteva torni olla
mahdollinen terroristi-iskun paikka?? Jokainen torniinmenijä joutui
tutkittavaksi metallinpaljastimella. Jonossa edellä seisova saksalaismies
protestoi, koska ei saanut viedä linkkuveistä mukanaan torniin. Ehkä hän olisi halunnut kaivertaa sen seinään
jonkin tekstin tyyliin ”Kilroy was here” tms. Torni oli aivan käsittämättömän vinossa.
Uskomatonta, miten italialaiset, jotka ovat tunnettuja upeista rakennustaiteen
saavutuksistaan, ovat onnistuneet rakentamaan tällaisen ”fiaskon”. Eivät rakentajat arvanneetkaan, millaiseen
kuuluisuuteen tornin maine jälkipolvien keskuudessa kasvaisi. Torni sinänsä on
kaunis niin materiaalin kuin koristustenkin puolesta ja kävely sen portaita
pitkin onnistui paremmin kuin Cinque Terren kinttupolulla. Tosin marmoriportaat
olivat liukkaat ja vinossa milloin mihinkin suuntaan. Ne olivat myös kuluneet
epätasaisiksi astumiskohdista eikä porraskaiteita ollut täälläkään. Portaita
kapeassa portaikossa on n. 300 ja vastaantulijoita kohdatessa oli oltava
tarkkana, ettei horjahda minnekään. Tornin huipulta näkyi lähinnä kaupungin
kattoja, merelle asti ei näkynyt. Cinque Terressä maisemat Vernazzan ja Monte
Rosson väliseltä polulta ovat kyllä lyömättömät. Otimme tornin huipulla
valokuvia itsestämme ja pehmoleluista, jotka olimme ihme kyllä saaneet raahata
ylös – niissähän olisi voinut olla sisällä mitä tahansa!!!
 |
Vista dalla torre pendente di Pisa |
 |
Rolle ja Aapo kellonsoittajina |
Jo majapaikasta lähdettäessä olin
todennut toisen sandaalini remmin olevan katkeamispisteessä. Nämä mukavat eccon sandaalit olivat jo
neljävuotiaat ja viime keväänä niillä mm. käveltiin Roomassa 10 päivän ajan n. 20
km päivässä (Huom! ilman rakkoja)! Cinque Terren ”portaat” olivat niille
ilmeisesti kuitenkin liikaa ja Pisassa oli tavoitteena löytää hätäratkaisu
sandaaliongelmaan. Vihdoin navigoituamme
paikallisten avustuksella Piazza Garibaldilta alkavan sopivan ostoskadun shoppailusilmään
osuivat tummanruskeat nahkaiset Fiorentino-sandaalit, jotka saivat nyt periä
ecco-kenkien tehtävän ainakin ensi hätään.
 |
Negozio di abbigliamento |
 |
Davanti a un ristorante pisano |
Poikkesimme matkalla aivan
uteliaisuuttamme paikallisessa Ikeassa.
Sieltä löytyi yhtä sun toista kivaa, mm. salmiakki-irtokarkkeja. Myös
särkyneiden samppanjalasien tilalle hankimme uudet. Ja taas löytyi uusi
pehmolelu: Thorine-niminen pianoa soittava siilityyny, jolla on oranssi paita
ja aurinkolasit päässä (!) – anna mun kaikki kestää... Illallinen syötiin tienvierusravintolassa ja
lähdimme sitten ajamaan kohti majapaikkaa vaaleanpunertavan ja lilan sävyisen
auringonlaskun värjätessä taivaanrantaa. Perille saapuessa oli jo aivan pimeää
ja Annan lähibaarin edusta täynnänsä autoja.
Olihan perjantai-ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti