Cinque Terre 6.7.2016

6.7.2016 Keskiviikko, Cinque Terre

Klo 8 aamulla pakkauduimme autoon ja suunnistimme kohti La Speziaa, josta lautat Cinque Terreen lähtevät. Matkaoppaasta oli luettu, että auto kannattaa jättää parkkiin La Spezian rautatieasemalle ja näin teimme. Koska aika oli aamuruuhkien takia yllättäen tiukilla, otimme taksin satamaan. Kyyti maksoi vain 10€.  Matkan aikana soitettiin Suomesta terveysasemalta, olivat onnistuneet sotkemaan aikavaraukset ja selvittelin sitä kommunikoiden samanaikaisesti taksikuskin kanssa. Satamassa oli ruuhkaa Consorzio Marittimo Turisticon lipunmyyntitiskillä.  Saimme hankittua päiväliput lauttaan, joka pian lähtikin kohti Cinque Terreä.  Alueelle pääsi entisaikaan vain mereltä käsin ja kerrotaan, että sen ensimmäiset asukkaat ovat saattaneet olla etruskeja.  Edelleen heidän kerrotaan olevan pienikokoisempia kuin italialaiset ja piirteiltään vähän itämaisia.  Maisemat mereltä käsin ovat upeat.  Vaikka Porto Veneressä ei tällä kertaa pysähdyttykään, sen upea Castello Doria ja aivan niemen nokkaan rakennettu Chiesa di San Pietro, jonka nobelisti Eugenio Montale mainitsi runossaan Portovenere (Lapide), näkyivät hienosti myös mereltä päin katsottuna. 

Porto Venee, Chiesa di San Pietro

Cinque Terre

Ranta oli jyrkkää kalliota ja ylhäällä rinteillä näkyi viiniviljelmiä. Taloja ja kyliä näkyi siellä täällä mitä uskomattomimmissa paikoissa – voi vain ihmetellä, miten paikalliset asukkaat selviävät arjen haasteista niin jyrkässä maastossa. Jossain näkyi liikkuvia autoja, joten teitä oli pakko olla kasvillisuuden kätköissä.  Myös funicolareja näytti olevan helpottamassa liikkumista. Lautta pysähtyi Riomaggioressa ja sitten Manarolassa, jossa ystäväpariskunta jäi maihin. Corniglia, vanhin kylistä, joka sijaitsi korkealla, ohitettiin pysähtymättä ja sitten saavuttiin Vernazzaan, jossa astuimme maihin tarkoituksenamme kävellä sieltä Monterosso al Mareen. Ensin kuitenkin nautimme kevyen focaccia-lounaan ja katselimme pikaisesti rannan tuntumassa olevia katuja ja niillä sijaitsevia liikkeitä. 

Cinque Terre

 

Vernazza

Trenitalia nelle Cinque Terre

Kävelyreitti Monterossoon lähti kivisen katetun portaikon kautta. Sitten kuljettiin muutama metri idyllistä asuinkatua pitkin, minkä jälkeen alkoi jyrkähkö nousu kohti Monterossoa.  Maisemat olivat huikaisevan kauniit, mutta nousu epätasaisia liuske- ja mukulakiviportaita pitkin oli tappavan rasittavaa auringon korventaessa armottomasti kulkijaa. Kaiteita ei pääsääntöisesti ollut ja tukea oli tarvittaessa otettava kallioseinistä tai verkkoaidasta. Juomataukoja oli pidettävä tiheään ja henkeä oli pysähdyttävä vetämään aika ajoin.  Mielessä kävi ajatus, että mitä oikein olin ajatellut lähtiessäni tälle ”patikkapolulle”?? Nousu ylöspäin otti pahasti henkeen, lähes oksensin ja puolen tunnin kiipeämisen jälkeen oli luovutettava ja käännyttävä takaisin. Matkalla tapaamamme opas kertoi, että edessä olisi ollut vielä runsaasti nousua ja sitten erittäin jyrkkä lasku Monterosson puolella. Paluumatka takaisin oli puolestaan rankkaa jaloille ja alas päästyäni jalkalihakset olivatkin lievästi sanottuna maitohapoilla. Toivoin vilpittömästi, että selviäisin hengissä tästä koettelemuksesta. Alas mentäessä alkoi aivan huomaamattaan tehdä vastaantulevien läähätyksen perusteella arvioita heidän mahdollisuuksistaan selvitä määränpäähän. Patikointimatkan kestosta ja muista ominaisuuksista oli liikkeellä osittain ristiriitaista tietoa ja olisi luonnollisesti toivottavaa, että matkailijat saisivat luotettavaa tietoa kohteesta jo hyvissä ajoin ennen matkaa.  
 

Golfo dei Poeti

Golfo dei Poeti

Kommunikoituamme ystäväpariskunnan kanssa saimme kuulla, että polku Manarolasta Cornigliaan oli suljettu, koska tie oli sortunut. He eivät näin ollen päässet patikoimaan lainkaan, vaan saapuivat lautalla freesinä Vernazzaan juuri parahiksi ihmettelemään meidän kiipeilyurakasta punaisia naamojamme. He kuitenkin päättivät omasta puolestaan kokeilla, miten pitkälle pääsisivät ja niin taas he puolestaan lähtivät taittamaan tuskien taivalta Montrossoon. Me taas jatkoimme sinne lautalla ja perillä istahdimme hotelli Pasqualen varjoisalle ja viileälle terassille nauttimaan lasilliset paikallista makeaa viiniä nimeltään Schiacchetrà. 

Al bar dell'Hotel Pasquale

 










 

Monterosso al Mare

 

 

 

Ostimme samaista viiniä mukaan tuliaisiksi kotiin, söimme jäätelöt Golosone-jäätelöbaarissa ja päätimme sitten puolison junaharrastuksen innoittamina matkustaa takaisin La Speziaan junalla. Juna kulki pääasiassa tunnelissa ja vain harvoin ikkunoista vilahti kaunis merimaisema.  Matka kesti vain puolisen tuntia ja hinta oli vaatimaton 4€/hlö. Juna oli täpösen täynnä ja meille tarjottiin heti istumapaikat, kun saavuimme vaunuun.  Mietimme, että olemmeko todella niin vanhan näköisiä ja että Suomessa kukaan ei ikinä tarjoaisi meille paikkoja. Kaiken kukkuraksi paikantarjoajat olivat lapsia, jotka olivat selvästi kasvatettu tähän kauniiseen tapaan.  

Sul treno

Ystäväpariskunnalta oli tullut viesti, että he olivat kuin olivatkin onnistuneet tarpomaan koko parin tunnin matkan Vernazzasta Monterossoon ja halusivat vain päästä taas järkiinsä istuen hetken jossain baarissa raikkaan juoman ääressä.  Mikäpä siinä, meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Olimme päätyneet junan kyydissä suoraan La Spezian Stazione Centraleen, jossa auto oli parkkeerattuna. Jatkosuunnitelmien ollessa vielä avoinna, suunnistimme huonoa omatuntoa potien tässä kulinarismin kehdossa kohti Mac Donaldsia (!). Jossainhan meidän oli aikaa vietettävä, koska viimeisimmän tiedon mukaan toinen pariskunta saapuisi viimeisellä lautalla satamaan vasta parin tunnin kuluttua. Kansainvälisen ravintolaketjun uutuustuote oli Mac Shrimp, jota oli tietysti kokeiltava ja joka tuotti kuitenkin jonkinasteisen pettymyksen, koska purilaisen ”pihvi” tässä tapauksessa oli massapuriste.  Päätimme pitää tämän repsahduksen omana tietonamme ja kompensoida sen sivistyneellä käynnillä kirjakaupassa. Kauppakeskus Le Terrazze oli lähellä ja siellä oli netin mukaan myös Feltrinellin kirjakauppa. Sieltä löytyi mm. klubikirjailijamme Marco Vichin juuri suomennettu Commissario Bordelli alkukielellä. Tyylikkäästä ostosparatiisista löytyi myös laadukkaan oloiset espressokupit, 6 kupin setti ohutta valkoista posliinia lentävän maton kaltaisten asettien kera. Bellissime! 

Noudimme väsyneen, mutta onnellisen ystäväpariskunnan satamasta ja suunnistimme kohti majapaikkaa. Jälleen runsas iltapala talomme terassilla muurahaisten kera tähtitaivaan alla. Emme ole vielä ilmoittaneet vuokranantajallemme muurahaisista siinä pelossa, että paikalle ilmestyisi tuholaistorjuntapartio lomamme aikana.  Sitä paitsi voihan olla, että he tietävät jo asiasta. Muurahaisia on kuitenkin vain parvekkeella ja ne näyttävät järsivän puuta vain tietystä kohdasta ”sahanpurun” putoillessa pöydälle ja terassin lattialle.  Iltasella oli myös pyykinpesukoneen vuoro näyttää kyntensä. Pyykkäys jatkui vielä seuraavana päivänä, joka oli sovittu välipäiväksi ja jolloin pysytellään talossa leväten ja keräten voimia tulevia koitoksia varten.