Bagnone 7.7.2016

7.7.2016 Torstai, Bagnone

Aamu lähti käyntiin myöhään ja verkkaisesti. Tosin naapurin betonimylly alkoi pyöriä tarmokkaasti jo heti klo 7 jälkeen. Pestiin pyykkiä ja siirreltiin kuvia kamerasta tietokoneelle. Ihme kyllä jalat eivät olleet kipeät edellispäivän tarpomisesta Cinque Terressä.  Myöhemmin päivällä lähdettiin etsimään lounaspaikkaa lähikylistä. Päädyimme Bagnoneen, jossa aluksi kaikki paikat näyttivät siestan aikaan olevan kiinni, mutta lopulta löysimme ravintolan nimeltä Ristorante I Fondi. Siellä ystävällinen hovimestarinainen johdatti meidät mutkikasta reittiä pitkin terassille, josta oli upeat näkymät kukkulan huipulla sijaitsevaan Bagnonen linnaan ja laakson pohjalla virtaavalle joelle, joka tyyntyi suvannoksi juuri ravintolan kohdalla. Ihastelimme näkymiä ja otimme kuvia. Kaskaat sirittivät, pääskyset tekivät syöksyjä ilmassa etsiessään ruokaa ja joki kohisi. Alkupaloiksi oli paikallisia erikoisuuksia, kuten sipulia rusinoiden kanssa sekä erilaisia juustoja hunajan kanssa. Osa seurueestamme otti vain pastaa. Tilasin valkoviiniä ja sitä tulikin niin iso lasillinen, että hädin tuskin jaksoin sen nostaa yhdellä kädellä - ilmeisesti ¼ litraa! Aterian lopuksi tilasimme vielä kahvit: un espresso doppio, un espresso normale e due caffè americani.

Castello di Bagnone

Vista dal Ristorante I Fondi

Ponte visto dal Ristorante

Bianco della casa

Lounaasta virkistäytyneenä lähdimme kävelemään autolle. Matkalla poikkesimme pienessä antikvariaatissa, jossa näimme, ihme ja kumma, suomalaisen Unto Seppäsen kirjoittaman kirjan Markku e il suo stirpe. Hämmentävää. Kirja oli julkaistu kuuluisien ulkomaalaisten kirjailijoiden teosten sarjassa. Aluksi tuntemattomalta kuulostanut kirjailija osoittautui yhdeksi Tulenkantajiin kuuluvista taiteilijoista. Tämä seura edisti yhteyksiä Eurooppaan jo 1900-luvun alussa. Näimme myös konsertti-ilmoituksen, jonka mukaan seurakunnan musiikkipistolla on konsertti 14.7. klo 21.15 – ohjelmassa on urku- ja viulumusiikkia.  Päätimme yrittää päästä paikalle kuuntelemaan. 

Seuraavaksi suunnistimme kohti Bagnonen linnaa. 1300-luvun alkuperäisestä Malaspinojen linnasta oli jäljellä enää vain torni, joka sekin oli nyt yksityisessä omistuksessa ja suljettu yleisöltä.  Muuten linnaa oli rakennettu uudelleen.  Kuljeskelimme hetken kivetyillä linnan kujilla ja katselimme vaikuttavia näkymiä vuorille.  Selkäpiitäni pitkin kulkivat kylmät väreet, kun ajattelin, että myös Dante, joka oli maanpaossa ollessaan näillä seuduin Malaspinojen suojeluksessa, on saattanut kävellä tällä paikalla yli 700 vuotta sitten. 

Monti visti dal Castello di Bagnone

Kujalla

Paluumatkalla majalle kävimme vielä Aullan Conadissa ostoksilla.

Iltapala terassilla sangrian kera. Pöytä oli nyt siirretty vastakkaiselle seinälle muurahaisista katsottuna. Taivaalta löysimme Jupiterin ja Marsin sekä jonkun satunnaisen irtotähden, jotka kaikki loistivat kirkkaina iltahämärässä.