Saapuminen 3.7.2016

Toscana 

3.7.2016 Sunnuntai

Kauan ja hartaasti odotettu Toscanan matka ystäväpariskunnan kanssa oli alkanut.  Helsinki-Vantaan lentoasemalla saimme check-innin tehneen passilla kaikki matkalaukkutarrat tulostettua samalla kertaa ulos.  Siinä sitten liimailimme niitä vähän aikaa kiinni laukkuihin, minkä jälkeen siirryimme kohti epämääräisesti vellovaa ihmismassaa, joka ”jonotti” baggage drop:iin. Velloimme mukana ja pääsimme lopulta jättämään pakaasimme hihnalle. Aika alkoi kuitenkin olla vähissä ja ryntäsimme lähimpänä olevaan yläkerran turvatarkastukseen, jonka muuan ystävällinen sielu meille neuvoi. Juuri ja juuri ehdimme ostaa vähän matkaevästä koneeseen, koska luonnollisesti aamupala oli jäänyt väliin varhaisen kello viiden herätyksen takia. Lento sujui mukavasti ja nautin oman vastaleivotun korvapuustini Finnairin mustikkamehun ja teen kera. Alpit näkyivät koneesta pilviharson läpi hohtaen viileän valkoisina aamuauringossa. 

Alpit

Milanon lentokentällä partioivat maastopukuiset konepistoolisotilaat mahdollisten terroristien varalta. Hiukan pelottavaa meille aikuisille, eräs pikkupoika sen sijaan kiljui innoissaan odottaen, milloin setä alkaisi ampua…  Seurueen miehet saivat taisteltua meille etukäteen varattua autoa paremman menopelin kaikkine herkkuineen, jonne myös kaikki kapsäkkimme saatiin sullottua. Olimme saaneet talon omistajalta hyvät ajo-ohjeet ja matka sujuikin siltä osin kitkatta ja niinpä sitten pysähdyimme lounastauolle Fidenza Villageen vähän ennen Parmaa.  Parmasta puheenollen, moottoritiellä viereisellä kaistalla ajoi eläintenkuljetusautoja sikalastissa kohti Parmaa. Saatoimme aavistaa niiden kohtalon määränpäässä, Parman kinkun kotipaikassa.

Astuimme ulos autosta paahtavaan helteeseen ja alkoi jo tuntua lomalta. Paikka oli laaja ostosparatiisi ”chic” täynnä kalliita merkkiliikkeitä – oli sentään alennusmyyntiaika, mutta tähtäsimme silti ensin lounaalle. Hyvännäköiseen ravintolaan oli jonoa, joka ei näyttänyt lainkaan etenevän ja valitsimme viereisen pienemmän ruokapaikan. Taivuin tarjoilijan tahtoon ja tilasin listan ulkopuolelta piatto di degustazionen, johon sisältyi myös viini. Eteeni tuotiin kuitenkin lämmin focaccia-leipä – ihmettelin hetken, mutta ajattelin sitten, että no onhan tässä paikallista herkkua kinkkua ja juustoa, joskin leivän sisällä – ennen kuin nälkäisenä iskin hampaani kiinni ”limppuun”. Lisäksi annoin pöytäseurueeni vakuuttaa itselleni, että leipä on vasta alkupala ja lautanen tulee hetken kuluttua – emmehän voineet tietää, mitä kaikkea tuo paikallinen erikoisuus sisältää! Eipä aikaakaan, kun tilauksen ottanut tarjoilija toi eteeni varsinaisen degustazione-lautasen.  Samalla hän huomasi focacciat ja sanoi, että tuo annos ei ole signoralle, johon minä, että ”mutta olen jo syönyt siitä”.  Tähän tarjoilija ilmoitti, että leivästä on siksi myös maksettava 7€. Esitimme vastalauseemme, koska emmehän voineet tietää, mitä kaikkea maisteluannos sisältää.  Tarjoilija selitti, että toinen tarjoilijatyttönen, joka oli tuonut ruuan, oli erehtynyt ja tuonut väärän annoksen.  Kysyin sitten, että miksi minun pitäisi maksaa hänen erehdyksestään. Siinä vaiheessa tarjoilija ilmoitti, että hän on vain töissä täällä ja että hän kutsuu paikalle ”Titolaren”, pomonsa. Tämä saapuikin hetken kuluttua kuitin kanssa, tällä kertaa olisi pitänyt maksaa 6€. Mieheni ilmoitti silloin pohjalaisella päättäväisyydellä, että ei makseta.  Kun päällikkö jatkoi vänkäämistä, mieheni sanoi, että kutsutaan sitten paikalle poliisi! Tälle tasolle ei Capo kuitenkaan halunnut asiaa viedä, vaan otti leivän ja poistui sanoen mennessään ”Sono stronzi!”. Asia ei kuitenkaan vielä jäänyt siihen. Hän palasi tuoden jo osittain syödyn leivän pakattuna valkoiseen paperipussiin sanoen ”Souvenir dall’Italia”. Vai niin, ajattelimme.  Koska tilanne oli jo eskaloitunut tälle tasolle, päätimme kostaa ja laitoimme lähtiessämme 5 sentin juomarahan ja kuitin tuon leipäpussin alle emmekä tietenkään ottaneet sitä mukaan. Että silleen.

  

Piatto di degustazione

Apinasuihkulähde Fidenza Villagessa

Tilatut ruuat syötyämme poistuimme rivakasti ravintolasta peläten Titolaren vastaiskua. Sitä ei kuitenkaan kuulunut, eikä poliisiakaan näkynyt, joten jatkoimme tutustumista ostoshelvetiksi muuttuneeseen ostosparatiisiin. Ihanan viileä mangomehujää viilensi suloisesti kuumia tunteitamme, kuten myös Lindtin luxus-putiikista ostetut jäätelöpallot. Ja sitten taas tien päälle ja nokka kohti Vicon kylää Lunigianassa.

Majapaikkaa lähestyttäessä vihreillä metsillä päällystetyt vuoret siinsivät horisontissa ja laaksojen pohjalla kiemurteli lähes kuivunut joki. Näissä maisemissa Malaspinojen suojeluksesta nauttiva Dante siis käyskenteli ollessaan maanpaossa Firenzestä. 

Näkymä vuoristoon Vicon kylän parkkipaikalta

 

Itse talo on hieno! Kolmikerroksinen pytinki, jonka parvekkeelta on hulppea näkymä vuorille ja alapuolella olevaan kylään. Makuuhuoneestamme on näkymä pihalle ja kiviseen ”porttikonkiin”.  Vicon keskiaikaiset kujat ovat niin kapeita, ettei niillä autolla pääse liikkumaan, vaan auto oli jätettävä muutaman sadan metrin päähän parkkipaikalle. Portaita on runsaasti, joten liikuntaesteisille ei paikkaa voi suositella. Vastapäisessä talossa majailee eläkkeellä oleva hauraalta vaikuttava bergamolainen rouva, joka tulee kesäisin nauttimaan tänne rauhasta ja kauniista maisemista. 

 

Näkymä talon parvekkeelta

Näkymä makuuhuoneesta

 

Aamiainen talon etupihalla

Jätettyämme matkalaukut talolle, lähdimme läheiseen Villafrancan kylään ruokaostoksille. D’Oro oli nimensä veroinen supermercato ja saimme sieltä kaiken tarvitsemamme.  Nälkä kuitenkin yllätti kesken kaupankäynnin ja piipahdimme viereiseen pizzeriaan. Linjassa päivän aikaisemman ravintolakokemuksen kanssa valitsimme kahdesta vaihtoehdosta ”pahemman”: Pizzeria Ugly Coyota! Paikassa meitä odotti kuitenkin ystävällinen omistajarouva, joka tarjosi meille alkudrinkit lausuen: Benvenuti in Lunigiana! 

Illalla istuskelimme vielä parvekkeella nautiskellen kuohuviiniä, mansikoita ja suklaata lähes täydellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa vaaleanpunertavan iltataivaan alla.  

Vista dalla terrazza