Carrara ja La Spezia 4.7. 2016

4.7.2016 Maanantai, Carrara ja La Spezia

Aamu alkoi dramaattisissa merkeissä löydettyämme parvekkeella olleesta vadista toukkia.  Naisväen toisiaan tukevat kiljaisut seurasivat toinen toistaan ja taukosivat vasta, kun miesväki oli hoidellut ”ne” takaovesta ulos lopullisesti.  Reistailevat hermot rauhoitettiin aamugrappalla ja niin päivän kulku palasi taas normaalille ladulleen. Aamiainen syötiin terassilla ja ihasteltiin jälleen Lunigianan upeita maisemia. 

Tutustuttuamme tarkemmin majapaikkaamme, olimme huomanneet italialaisen tarkan jätteidenlajittelusysteemin, jota piti ohjelappusen mukaan noudattaa sakon uhalla! Valitsimme joukostamme aiheesta kiinnostuneen jätevastaavan, jonka kontolle jäi roskien analysointi aina oikeanlaiseen roskikseen.  Tietokone laitettiin tulille ja nettiyhteys kuntoon ja sen jälkeen pääsimme lähtemään kohti Carraraa ja sen marmorilouhoksia, joista jo Michelangelo kävi hakemassa materiaalia mestariteoksiaan varten. Heti matkan alussa huomasimme puun runkoon kiinnitetyn kyltin, jossa kiellettiin poimimasta alueelta sieniä tai kastanjoita taikka muita maaperän antimia, mikä vaikutti hiukan erikoiselta suomalaiseen jokamiehenoikeuteen tottuneelta matkailijalta. 

Ajettuamme Carraran kaupungin läpi, tie Fantiscrittin marmorilouhoksille kulki kiemurrellen vuoren rinnettä. Vastaan tuli kuorma-autoja lasteinaan valtavia marmorilohkareita. Maisemat olivat paikoitellen hohtavan lumivalkoiset ja louhoksen rinteitä pitkin näytti kulkevan yhtä valkoisia teitä. Ylös päästyämme selvitimme louhoskierroksen aikataulun ja ennen sen alkua ehdimme vielä ottaa pikaiset kahvit paikan kahvila-ravintolassa. Kaivoksella kuului vähän väliä jyrinää räjäytettyjen marmorilohkareiden vieriessä alas louhoksen rinteitä. Carraran louhokset ovat kuulemma maailman laajin marmoriesiintymä.

Carrara - Fantiscrittin louhos

Carrara

 

Aapo-siili ihmettelemässä marmoripölyistä kyyhkyä

Carrara

Carraran kasvillisuutta

Kierroksen jälkeen tutustuimme museon kauppaan, jossa myytiin erilaisia marmoriesineitä. Carrarasta louhitaan vain valkoista tai harmaata marmoria, mutta myymälän esineistön valmistuksessa oli käytetty myös vihreää, punaista ja mustaa marmoria. Olipa joukossa aivan muitakin kivilajeja kuten mustaa onyx-kiveä. 

Lopulta olimme valmiita lähtöön ja suuntana oli tällä kertaa La Spezian kaupunki, jossa oli tarkoitus varmistaa Cinque Terreen lähtevien veneiden lähtöpaikka - se löytyikin ilman suurempia etsintöjä. La Spezian kaupungin kukkivien puiden varjostama rantabulevardi oli ihastuttavan kaunis! Ruusut kukkivat nurmialueilla ja rannassa oli ankkurissa valtava määrä veneitä. La Spezia onkin yksi Italian laivaston tärkeimmistä satamista. 

La Spezia

 

La Spezian rantabulevardi

  

La Spezia

La Sezian ranta

Aikamme kierreltyämme kaupungilla alkoi nälkä hiukoa ja pitkällisen etsinnän jälkeen – useimmat ravintolat aukesivat vasta klo 19.30 – päädyimmekin tähänastiseen linjaamme sopivaan ravintola-enotecaan nimeltä ”Odioilvino” (”Inhoanviiniä”).  Tilasimme spritzit alkujuomiksi ja sitten varsinaiset ruuat, kuten salaattia ja pasta-annokset, joita saa tarjoilijan mukaan vain La Spezian kaupungissa. Kyseessä oli testaroli-pasta, joka on Lunigianan ja Itä-Ligurian erikoisuus. Ravintolan nimestä huolimatta viini oli erityisen hyvää, valkoviinissä oli jälkiruokaviineille usein tyypillinen makeahko muscat-rypäleen maku. Ruoka oli hyvää ja poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, tosin ilman jälkiruokaa, jonka päätimme syödä majapaikkaan palattuamme. Keskustassa oli laajahko kävelykatualue, josta löytyikin sitten enemmän ravintoloita ja kauppoja. 

  







Palasimme takaisin autolle ja paluumatka Lunigianaan alkoi.  Pääsimme perille kommelluksitta ja terassilla söimme vielä sitruunakakkua ja limoncelloa kahvin ja teen kera.