Pisa 8.7.2016

8.7.2016 Perjantai, Pisa

Revohkamme pääsi liikkeelle vihdoin klo 10 jälkeen, suuntana tällä kertaa Pisa ja sen ”Torre pendente”. Löysimme kuin löysimmekin parkkipaikan läheltä Ihmeiden aukiota (Campo dei miracoli) ja suunnistimme kohti tornia.  Se näkyi selkeästi sinistä taivasta vasten, kuin ylpeänä omasta vinoudestaan. Saimme hankittua tiketit torniin ja katedraaliin, joskin piti odottaa pari tuntia ennen seuraavaa vapaata kierrosajankohtaa. Torniin pääsi 30 henkilöä viidentoista minuutin välein. 

La torre pendente di Pisa

Il Duomo

L'altare

Il pergamo di Giovanni Pisano

 

Il battistero

Pulpito di Nicola Pisano

Kävimme odottaessa lounaalla lähiravintolassa ja katselimme kaupungin vilinää. Turisteja ja maahanmuuttajakauppiaita oli joka paikassa. Emme kuitenkaan sortuneet ostamaan kelloja emmekä muutakaan krääsää.  Lopulta jätimme reput ja laukut narikkaan ja lähdimme kohti tornia.  Sen edustalla oli kaksi maastopukuista sotilaspoliisia konepistoolit tanassa. Saattaisiko Pisan kalteva torni olla mahdollinen terroristi-iskun paikka?? Jokainen torniinmenijä joutui tutkittavaksi metallinpaljastimella. Jonossa edellä seisova saksalaismies protestoi, koska ei saanut viedä linkkuveistä mukanaan torniin.  Ehkä hän olisi halunnut kaivertaa sen seinään jonkin tekstin tyyliin ”Kilroy was here” tms. Torni oli aivan käsittämättömän vinossa. Uskomatonta, miten italialaiset, jotka ovat tunnettuja upeista rakennustaiteen saavutuksistaan, ovat onnistuneet rakentamaan tällaisen ”fiaskon”.  Eivät rakentajat arvanneetkaan, millaiseen kuuluisuuteen tornin maine jälkipolvien keskuudessa kasvaisi. Torni sinänsä on kaunis niin materiaalin kuin koristustenkin puolesta ja kävely sen portaita pitkin onnistui paremmin kuin Cinque Terren kinttupolulla. Tosin marmoriportaat olivat liukkaat ja vinossa milloin mihinkin suuntaan. Ne olivat myös kuluneet epätasaisiksi astumiskohdista eikä porraskaiteita ollut täälläkään. Portaita kapeassa portaikossa on n. 300 ja vastaantulijoita kohdatessa oli oltava tarkkana, ettei horjahda minnekään. Tornin huipulta näkyi lähinnä kaupungin kattoja, merelle asti ei näkynyt. Cinque Terressä maisemat Vernazzan ja Monte Rosson väliseltä polulta ovat kyllä lyömättömät. Otimme tornin huipulla valokuvia itsestämme ja pehmoleluista, jotka olimme ihme kyllä saaneet raahata ylös – niissähän olisi voinut olla sisällä mitä tahansa!!!

Vista dalla torre pendente di Pisa

Rolle ja Aapo kellonsoittajina

Jo majapaikasta lähdettäessä olin todennut toisen sandaalini remmin olevan katkeamispisteessä.  Nämä mukavat eccon sandaalit olivat jo neljävuotiaat ja viime keväänä niillä mm. käveltiin Roomassa 10 päivän ajan n. 20 km päivässä (Huom! ilman rakkoja)! Cinque Terren ”portaat” olivat niille ilmeisesti kuitenkin liikaa ja Pisassa oli tavoitteena löytää hätäratkaisu sandaaliongelmaan.  Vihdoin navigoituamme paikallisten avustuksella Piazza Garibaldilta alkavan sopivan ostoskadun shoppailusilmään osuivat tummanruskeat nahkaiset Fiorentino-sandaalit, jotka saivat nyt periä ecco-kenkien tehtävän ainakin ensi hätään. 

Negozio di abbigliamento

Davanti a un ristorante pisano

 

Poikkesimme matkalla aivan uteliaisuuttamme paikallisessa Ikeassa.  Sieltä löytyi yhtä sun toista kivaa, mm. salmiakki-irtokarkkeja. Myös särkyneiden samppanjalasien tilalle hankimme uudet. Ja taas löytyi uusi pehmolelu: Thorine-niminen pianoa soittava siilityyny, jolla on oranssi paita ja aurinkolasit päässä (!) – anna mun kaikki kestää...  Illallinen syötiin tienvierusravintolassa ja lähdimme sitten ajamaan kohti majapaikkaa vaaleanpunertavan ja lilan sävyisen auringonlaskun värjätessä taivaanrantaa. Perille saapuessa oli jo aivan pimeää ja Annan lähibaarin edusta täynnänsä autoja.  Olihan perjantai-ilta.