Festival Puccini 15.7.2016

15.7.2016 Perjantai, Puccini festivaalit

Lounastimme Bagnonen parhaassa ravintolassa La Linassa. Paikka oli viehättävä ja ruoka hyvää, mutta palvelu hidasta.  Vasta parin tunnin kuluttua pääsimme lähtemään ravintolasta. 

Majapaikassa vaihdoimme parempaa ylle illan oopperaesitykseen ja lähdimme ajamaan kohti Torre del Lagoa, jossa pidetään vuosittain Puccini festivaalit.  

Vuorossa oli festivaalien 62. esitysvuosi ja ensi-illassa Tosca. Säveltäjä Giacomo Puccini asui pitkään kaupungissa ja vierailimme myös kauniissa Villa Puccinissa, josta oli tehty kotimuseo. Taloon oli säveltäjän kuoleman jälkeen rakennettu myös pieni kappeli, johon Puccini itse, hänen Elvira vaimonsa ja poikansa Antonio vaimoineen on haudattu. Käyskentelimme oopperateatterin vehreässä puistossa jossa oli myös esillä joitakin moderneja taideteoksia. Olimme varanneet Cenan ennen esitystä ja puoli kahdeksalta pääsimmekin nauttimaan paikallisia herkkupaloja ja juomia teatterin puutarhaan katetusta noutopöydästä. Paikalle saapui myös Viareggiossa majoittunut tuttava Italia-klubista.

 

Giardino del Teatro Puccini

Torre del Lago

Lippuun ooppera oli merkitty alkavaksi klo 21.16 ja jo ennen yhdeksää väkeä alkoi kerääntyä ulkoilmateatterin isoon katsomoon.  Naisväen iltaeleganssia oli mukava ihailla ja ihmetellä. Meillä oli hyvät paikat katsomon keskialueilla. Tunnelma oli vaikuttava: Puccinin kaunista oopperamusiikkia tähtitaivaan alla. 

 

Tosca 15.7.2016, lavasteet

 

 

Opera all'aperto

Tunnelmaa hieman kuitenkin latisti edellispäivän terrori-isku Nizzassa, jossa kuorma-autolla hurjastellut häirikkö ajoi tahallaan ihmisten päälle rantabulevardilla Ranskan kansallispäivänä. Kuolonuhreja tuli 84. Tämän surullisen tapahtuman johdosta ja ranskalaisille tukea antaakseen illan kapellimestari Alberto Veronesi aloitti oopperan komentamalla yleisön seisomaan orkesterin soittaessa Marseljeesia. Toscan ensimmäinen osa sujui yllätyksittä.  Sen päätyttyä Maestro kuitenkin ilmoitti, ettei voi enää jatkaa esitystä, koska demokratiaa vastaan on hyökätty Nizzan lisäksi myös Viareggion paikallispolitiikassa. Hän kuitenkin ilmoitti, että esitys jatkuu sijaisen johdolla. Kapu sai buuauksia, vihellyksiä ja ”Vai a casa” -huutoja yleisön joukosta, joka jäi hämmennyksen ja sekasorron valtaan väliajan alkaessa.  Itse musiikki ei enää kiinnostanut ketään, vaan kaikki miettivät, jatkuuko ensi-iltaooppera lainkaan ja mitä ihmettä Viareggion politiikassa on oikein tapahtunut. Vessaan ja baaritiskille oli hirvittävät jonot, mutta onnistuimme saamaan jäätelöt väliajalla. Hieman pidennetyn väliajan jälkeen oopperaesitys kuitenkin jatkui uuden kapellimestarin, arkipuvussa esiintyneen Lorenzo Castriotan johdolla. Yleisön vaatimuksesta sopraano Hui He lauloi Toscan ”Vissi d’arte” -aarian  kahteen kertaan ja esitys saatiin muutenkin onnistuneesti loppuun. Seuraavan päivän lehtiotsikoissa ja somessa kerrottiin pääasiassa Maestro Veronesin tempauksesta ja itse musiikki ja esiintyjien arvostelut jäivät vähiin. Mitä olisi itse Puccini mahtanut sanoa tästä? 

Firenze 14.7.2016

14.7.2016 Torstai, Firenze

Vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsimme Firenzeen! Heti alkumatkasta tielle tupsahti 7 pientä ja ruskeaa kanalinnunpoikasta, jotka pelottomasti taapersivat automme edessä aivan ilman emoa. Kuljimme jonkin aikaa tässä erikoisessa lintusaattueessa, jonka koimme selkeäksi hyvän onnen enteeksi matkallemme, mutta lopulta oli jalkauduttava ulos autosta ja hätisteltävä linnut pois perinteisellä hus hus -menetelmällä. 

Firenzeen saavuttuamme tarkoitus oli parkkeerata auto Stazione Santa Maria Novellan parkkipaikalle. Päädyimme kuitenkin sen lähellä olevaan yksityisparkkiin, jossa autot olivat parkissa päällekkäin varastoituina kahdessa kerroksessa.  Auton avaimet annettiin miehelle, joka huolehti auton sijoittamisesta sopivalle paikalle.  Olimme hämmästyneitä ja iloisesti yllättyneitä moisesta tehokkuudesta ja lähdimme tyytyväisenä kiertelemään kaupungille. Tällä kertaa erkanimme kahdeksi ryhmäksi ja sovimme tapaamisesta parkkiluolan edessä klo 19 maissa illalla. 

Firenze ei ollut lainkaan niin kuuma kuin mitä säätiedotusten perusteella olisi voinut kuvitella, vaan välillä puhalsi raikas tuuli.  Duomoon oli parin tunnin jono ja päätimme jättää sen ja kupoliin kiipeämisen väliin tällä kertaa. Sen sijaan istahdimme lounaalle erääseen Piazza del Duomon pizzeriaan. Pizzoja paloitteleva nuori ja näyttävä nainen nautti selvästi työstänsä ja paloitteli pizzat vauhdikkaasti show-elkein kappaleiksi veitsellä ja pizzaleikkurilla.  Ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, miten antoisaa ja palkitsevaa pizzaiolan työ voi olla, kun saa purkaa kaikki aggressionsa ja temperamenttinsa pizzoihin ja käytellä veistä armoa ja sääliä tuntematta ja olla samalla hyödyksi sekä muille että itsellensä.

Firenzen kadut ovat täynnä liikkeitä, joissa myydään ihania nahkatuotteita, etenkin kenkiä ja laukkuja. Palkitsin itseni nahkaisella luottokorttikotelolla ja nahkaisella rannekorulla, jossa oli kaupungin symboli lilja kahden sydämen ympäröimänä.  Kaupungissa voisi viettää viikkokausia tutustumalla erilaisiin muotiliikkeisiin ja tietysti myös museoihin, kirkkoihin ja muihin historialisiin kohteisiin. Kävimme Casa di Dantessa, joka sisälsi itse asiassa enemmän aikalaistietoa kuin suoranaisesti Danteen liittyvää aineistoa. Ei olla varmoja, onko Dante syntynyt juuri siinä talossa, mutta oletettavasti kuitenkin samankaltaisessa talossa. Ilmeisesti Alighierin suku kuitenkin omisti aikoinaan ko. talon.

 

Manoscritto "Palatino 313"

Danten talolta suunnistimme kohti Santa Crocen kirkkoa, jossa on useiden Italian suurmiesten hautamuistomerkit. Myös Dantelle on kirkossa muistomerkki, vaikka hän itse asiassa on haudattu Ravennaan. Leonardo da Vincille on myös muistolaatta kirkossa.  Firenzeläiset varastivat Michelangelon luut Roomasta, jossa tämä oli kuollessaan, saadakseen ”oman poikansa” takaisin ”kotiinsa” ja niinpä hänellekin on pystytetty mahtava muistomerkki Galileo Galilein, Macchiavellin ja Rossinin hautojen joukkoon. 

Basilica di Santa Croce

Santa Croce, interno

Altare

Danten patsas Santa Crocen edessä

Monumento di Dante

Tomba di Michelangelo

 

Monumento funebre di Rossini

Monumento funerario di Galileo Galilei

 

Leon Battista Alberti

Tomba di Macchiavelli

Kirkolta lähdimme kohti Ponte Vecchion siltaa ja Incredible Florence multimedia-showta, joka oli nähtävänä Santo Stefano al Ponte -kirkossa. Esitys olikin hieno, n. 40 minuuttia kestävä tiivistelmä Firenzen kaupungin historiasta.  Sen teossa oli ollut mukana mm. Marco Vichi, Italia-klubin klubikirjailija, joka oli laatinut esityksen rytmityksen ja toiminut sen kirjallisena neuvonantajana. Show oli aikakone, jossa liikuttiin eteenpäin kaupungin syntymästä aina tulevaisuuden vuoteen 3016 asti!

Ponte Vecchio, jonka päällä kulkee Vasarin käytävä

Incredible Florence

 

Arno

Ostimme jäätelöt sillan kupeesta ja jatkoimme matkaa Arno-joen toiselle puolelle Bobolin puistoon. Yllätykseksemme puisto oli rakennettu jyrkkään rinteeseen ja sen kujia noustessa kulkija hengästyi toden teolla.  Puuskutus kannatti, koska puiston korkeimmilta paikoilta oli upeat näkymät kaupunkiin. Otimme valokuvia maisemista, patsaista ja suihkukaivoista.  Jostain syystä puiston hoito oli jäänyt retuperälle, suihkulähteet eivät suihkuttaneet vettä tai olivat aivan tyhjillään. Ruohoa ei ollut leikattu eikä kasteltu riittävästi. Paikan kahvila oli kiinni eikä puistossa saanut myöskään syödä eväitä.  Kaiken lisäksi puistossa käynnistä piti maksaa.  Muutamalla kioskilla ja kauniilla istutuksilla olisi vierailijoiden viihtyvyyttä saatu lisättyä helposti.  Ihmetellä täytyy, että kaupunki ei huolehdi tällaisesta paraatipaikalla olevasta ”ulkomuseosta”. 

Giardino di Boboli

Statua di Nettuno

Pegaso, il cavallo alato

Firenze vista dal Giardino di Boboli

Fontana del Carciofo

Puistosta lähdimme vähitellen palaamaan rautatieaseman parkkihalliin, jossa parkkimaksun maksettuamme auto oli ajajan ovi valmiiksi avattuna odottamassa heti ulosmenoluiskan päässä.  Jälleen ihmettelimme ripeää ja laadukasta palvelua ja asettauduimme autoon istumaan tuntien itsemme lähes kuninkaallisiksi. Tätä parkkia voi suositella tutuillekin, koko päivän parkkimaksu oli vain 28€. 

Mulazzo e Dante 13.7.2016

13.7.2016 Keskiviikko, Mulazzo

Koska Firenzen lämpötilat näyttivät edelleen olevan korkealla, päätimme vierailla lähikohteissa ja siirtää Firenzen reissua seuraavaan päivään. Lähdimme kohti Mulazzoa ja Malaspinojen vanhaa linnaa, jossa Danten kerrottiin majailleen maanpakoaikanaan. Paikassa piti olla myös Dante-museo. Aluksi näytti siltä, että emme pääse lainkaan Mulazzoon, koska kaksi navigaattorin näyttämää tietä sinne olivat poikki ja massiiviset tietyöt meneillään. Lopulta sitkeästi yritettyämme löysimme reitin vuoren harjalla olevaan pieneen linnoituskaupunkiin.  Linnan vieressä oli jälleen valkoinen Danten patsas, mutta itse museo oli kiinni. Linnan torni oli jäljellä ja sen juurelta oli kunnioitettavat näkymät lähimaastoon, kirkkaalla ilmalla varmaankin usean kymmenen kilometrin päähän. Koko linnoituksen ympärillä maasto laski jyrkästi, siinä on muinoin saattanut olla vallihauta. Paikka on vaikeapääsyisyytensä vuoksi ollut varmaankin hyvä turvapaikka henkensä puolesta pelänneelle runoilijalle.  Kuljeskelimme paikoitellen hylätyn näköisen linnoituskaupungin mukulakivikatuja pitkin ja totesimme, että paikka oli kuin tehty pikkupoikien seikkailuleikkeihin. Olipa siellä yksi houkutteleva ja hyvin hoidetun näköinen bed and breakfast -paikkakin, jonka terassilta oli unelmanäköala vuorille. 

Dante a Mulazzo

Castello di Mulazzo

Castello di Mulazzo

Castello di Mulazzo

Itsepäinen viikuna kasvaa muurin läpi

Poikkesimme matkalla vielä Pontremolissa, joka oli nimensä puolesta tuttu erään strategiapelin yhteydestä. Söimme siellä foccaccia-lounaan ja kiertelimme kaupungilla. Pontremolin kirkossa sai eurolla sytytettyä valot koko kirkkoon. 

Duomo di Pontremoli

Pontremoli

Paluumatkalla kävimme Conadissa hankkimassa lounastarpeita.  Löysimme mm. pyöreitä kesäkurpitsoja, jotka maistuivat makeammalta kuin pitkulaiset koto-Suomessa. Maustehyllystä löytyi tuliaisiksi mm. aglio e pepperoncinoa jauhettuna ja kokonaisia muskottipähkinöitä miniraastimineen lasipullossa. Majalle päästyämme tein tagliatelleja kesäkurpitsatomaattikastikkeessa ja jälkiruuaksi nautimme ligurialaista pandolcea proseccon kera. Roskat annettiin jälleen jätevastaavallemme analysoitavaksi. Muurahaisia ei ole enää juurikaan näkynyt terassilla. Syy löytynee sinne ilmestyneistä pikkuliskoista, jotka ovat ehkä popsineet ne suihinsa.